Niin se taas viime yönä napsahti gregoriaaniseen kalenteriimme yksi vuosi lisää. Mitä se sitten tällaisen tavallisen kuolevaisen elämään vaikuttaa? Tänä aamuna heräsin samalla tavalla, kuin edellisenäkin
aamuna, eli kurkku kuivana vessaan hoiperrellen, lapseni ei edelleenkään ollut halkaisemassa
atomia, vaan nukkuivat, kissat olivat edelleen jaloissani huutamassa
ruokaa ja pankkitilikin tuon maagisen keskiyön jälkeen näytti edelleen tasan samaa
summaa, eli nollaa. Valtakunnassani kaikki siis kunnossa ja ennallaan.
Mikä sitten muuttui tuona taianomaisena yönä? Mieleeni ei heti oikeastaan tule muuta kuin se, että seuraavat kolme kuukautta tästä eteenpäin kirjoitamme jokaiseen lomakkeeseen ensin väärän vuoden, jonka sitten puoli paperia suttaamalla korjaamme oikeaksi ja lopulta se lomake ei enää näytäkään niin hyvältä. Piloilla koko helvetin paperi. Kutosesta kun ei millään, ei edes pienellä ihmeellä saa helposti muotoiltua seiskaa näiden kahden numeron pienimuotoisen erilaisuuden takia.
Uudenvuoden juhlinta ei oikeastaan ole vuosiin enää merkinnyt minulle paljoakaan, ei varsinkaan aikuisiällä. Mielestäni vuoden vaihtuminen on vähän sama, kuin kutsuisin läheisimmät jonain Heinäkuun tiistaina luokseni ja sitten juotaisiin viinaa määrällisesti suunnilleen ööö.. liikaa ja syötäisiin perunasalaattia ja auringossa kypsytettyjä, noin kullan hinnoissa olevia nakkeja, jotka kaikkinensa on kuitenkin sitä samaa teurasjätettä, kuin kaikki muukin. Kaikki tämä sen takia, että huomenna on keskiviikko!
Sitäpaitsi se olisi parempi ajankohta muutenkin, nimittäin kaikella sillä rahalla, mitä olisimme käyttäneet niihin Kiinalaisiin pahvitötteröihin, jotka näyttää tökeröltä ja, joista taivaalle lentäessään kuuluu kassakoneen kilinä, olisimme voineet ostaa tietenkin ja Suomalaisittain, enemmän viinaa...
Lapsille, niin myös omille lapsilleni uusivuosi on tärkeää ja hienoa. Uusivuosi on lasten juhlaa. Muistan, että lapsena se merkitsi minullekin paljon, sillä uusivuosi ilman pelkoa siitä, että näkö voi lähteä raketin aiheuttamana oli suoraan sanottuna tylsää ja pilalla. Nyt vanhempana tuo pelko on ottanut jo sen verran järjen tuulta alleen, että yritän pysytellä mahdollisimman kaukana kaikesta sellaisesta, mikä voi viedä näön (jopa siitä hämärällä etiketillä varustetusta pullosta, jonka kaula on sisältä hieman huurteessa jonkun samalla kuiskuttaen toiseen korvaani, että ota vaan, se on hyvää tavaraa). Muuten en kyllä viinasta kieltäydy, en todellakaan.
Loppuun hieman asiaakin... Viimeiset vuodet elämässäni ei ole ollut kovinkaan kummallisia. Sen on voinut jo helposti lukea kirjoituksistani. Mitä minä sitten odotan tältä vuodelta? Rehellisesti sanottuna en osaa enää odottaa mitään, mutta tiedän, mitä minun täytyy tehdä, että se on parempi. Aloitin sen etsimisen ja toteuttamisen jo hyvissä ajoin, eli tänään. Hain tänään mukaan mielenkiintoiseen ja hauskaan projektiin, joka pitäisi minut kiireisenä koko kevään. En kuitenkaan paljasta tästä sen enempää muuta kuin, että toteutuessaan olisin tulevaisuudessa jossain vaiheessa kaikkien nähtävissä ja kuultavissa. Jos tuo ei onnistu, niin saatte sitten odottaa hieman pidempään ja syksyn suunnitelmieni toteutumista. Joka tapauksessa tästä vuodesta on tulossa toimeliaampi ja varmasti erilainen muutamiin aikaisempiin vuosiin verrattuna, enkä voisi sitä kaikkea enää paljon innostuneemmin odottaa.
Tein myös itselleni uudenvuoden lupauksen, jolla yritän saada elämäntapani muuttumaan parempaan ja terveellisempään suuntaan. Olen senkin jo aloittanut, hyvä minä. Toivottavasti onnistun ja uskon vahvasti, että kyllä minä onnistun.
P.S. En minä oikeasti ole kyyninen, keski-ikäinen jurottaja uudenvuoden suhteen. Mielestäni se on ihan hyvä juhla, joten toivottavasti kaikki osaa lukea hieman rivienvälistä ja näin uudenvuoden jälkeen, edelleen molemmilla silmillä...
Onnellista tätä vuotta kaikille.
