Masennuksen hoitoa for dummies.

Eilen keskustelin puhelimessa hyvän ystäväni kanssa pitkän tovin masennuksesta. Minulla masennus on jo onneksi mennyttä, mutta ystäväni on vielä matkalla. Sanoin, että tekisi mieli kirjoittaa sellainen "masennuksen hoito for dummies" opas. Toisaalta pikkuhiljaa lause lauseelta valmistuva osaelämänkertani tulee olemaan eräänlainen opas masennuksen hoitoon, vaikkakin kerron siinä vain omia kokemuksia, niin uskon, että se voi toimia myös jonkinlaisena oppaana jollekin toiselle, joka tuosta helvetillisestä mielialahäiriöstä kärsii, vaikkakin jokainen hoito ja tapaus on yksilöllinen. Tässä kuitenkin pähkinänkuoressa kolme asiaa, jotka kannattaa mielestäni muistaa masennuksen hoidossa, tai toimi ainakin omassa hoidossani tärkeimpinä.

Pysähdy.

Kun ensimmäisen kerran sain diagnoosin masennuksesta ajattelin, että höpöhöpö. Yksityisen lääkäriaseman puoskari puhuu sekavia. Eihän se nyt ainakaan sitä ole. Muutamia kuukausia aikaisemmin olin ajautunut avioeroon ja töissä oli jatkuva kiire ja taistelu onnistumisesta. Stressiä se vaan on. Niin no, sitähän se varmasti pohjimmiltaan olikin, mutta piilossa kehittyikin jotain suurempaa. Vasta yli kaksi vuotta tuon vähättelyn jälkeen ymmärsin, ettei oloni parannu sillä, että jatkuvasti yritän suorittaa ja tehdä jotain. Itseasiassa juuri se asioiden väkisin tekeminen vain pahensi asiaa, joten pysähdyin. Pysähdyin täydellisesti ja jäin pois yhteiskunnan oravanpyörästä. Pysähtyminen itseasiassa ei ollut enää sillä hetkellä itsestäni kiinni, vaan tuli kuin itsestään. Voimat oli niin loppu, ettei mistään enää tullut mitään. Pelkästään nouseminen sängystä, tai enemmänkin sen alta, oli prosessi, joka vaati erikoisia ponnisteluja. Muistan hyvin, kuinka maidon hakeminen lähikaupasta oli uskomattoman vaikeaa, joka tarvitsi noin kolmen tunnin valmistelut ennen toteutumista. Pysähtyminen ajoissa on siis erittäin tärkeää ja jos joku sanoo, että "sun pitää", niin muista, että ei, ei pidä. Muista pysähtyä.

Käsittele.

Olen ollut sellainen ihminen, että ajattelen ehkä liikaa. Silti se on ollut vain noin kymmenes osa siitä, miten lopulta masennuksen aikana aloin ajatella ja käsitellä asioita. Jossain vaiheessa ajatteleminen oli kuitenkin hiukan vaikeaa, sillä niin kuin sanotaan, ongelmien määrä pysyy aina vakiona. Yhdestä, kun pääsi, niin toinen on jo jalka vahvasti oven välissä. Asioiden käsitteleminen on silloin hyvin vaikeaa, kun uutta kasvaa vanhan ja vielä puolitiessään käsitellyn asian päälle. Tulee lumipalloefekti, joka tuntuu siltä, ettei se koskaan pysähdy. On ehkä kuitenkin jopa liian helppoakin sanoa näin jälkeenpäin, että kyllä se pysähtyy. Ensin pitää vain itse pysähtyä kunnolla. Jos et tee mitään, niin mitään ei voi tapahtua. Pysähtymisen jälkeen siis käsittele asiat. Mieti itsenäisesti, mutta muista puhua asioista avoimesti myös muille. Älä jää yksin.

Hyväksy.

Tämä on ehkä se haastavin ja vaatii aikaa ja varsinkin sitä, että edellinen, eli käsittele kohta on hallussa. Sanotaan, ettei saa ajatella asioita liikaa, mutta käsittelemällä asiat jokaisesta eri kulmasta lopulta tekee hyväksymisestä yllättävän helppoa. Jos jonkin asian hyväksyminen tuntuu raskaalta, niin käsittely on kesken. Tietysti tämä on vain minun oma mielipiteeni, mutta sanottakoon, että matkallani sieltä jostain tähän päivään olen menettänyt lähes kaiken. Matkalla hajosi avioliitto, luovuin omasta lapsestani (jonka onneksi sain myöhemmin takaisin kotiin), pari parisuhdetta hajosi, työt ja oma yritykseni teki lopulta konkurssin, sekä viimeisimpänä ja kirsikkana masennuksen kakussa, oma koti meni. Koti, jonka olin jälleenrakentanut ja johon olin kauan sitten syntynyt myytiin lopulta syksyllä 2017. Odotin sitä hetkeä ja kylläpä helpotti, kun pääsin lapsuuteni kodista eroon. Kuulostaa ehkä oudolta, mutta kaikelle tuolle oli tarkoitus ja ymmärrän sen täysin. Lopulta olen kääntänyt tuon kaiken omaksi vahvuudeksi ja niin kuin minua hoitavan lääkärin kanssa olimme jo vuosi sitten yhtä mieltä, näin piti tapahtua ja se oli hyvä. Pysähdyin, käsittelin ja lopulta hyväksyin.

En tiedä, miten lopulta voisin tätä sanoa täysin ymmärrettävästi, mutta masennus oli aikakautena minulle yksi elämäni paras ja opettavaisin koulu. Se oli matka, jossa ensimmäisen kerran elämäni aikana lopulta keskityin itseeni ja omiin ajatuksiini tavalla, joka muutti minua ja teki lopulta minusta monella tavalla erilaisen. Esimerkiksi kävely vesisateessa kohti bussipysäkkiä huomaten, että bussi meni ohi ja sen perävaloja katsellen nostattaa enää ainoastaan pienen hymyn. Nimittäin kyllä tässä maailmassa on oikeasti tärkeämpiä ja vakavampia asioita, kuin piipittäminen sään vaihteluista, tai myöhästyminen bussista. Seuraava bussi tulee kyllä aikanaan ja sateen jälkeen paistaa taas aurinko.

Uusi vuosi, sama minä.

Viikko on nyt eletty tätä uutta ja entistä mahtavampaa vuotta. Viikko on ollut aikaa lunastaa lupaukset, jotka tuli luvattua sillä maagisella kellonlyömällä kuohuviini kuplien sisältä poksahtaneista ajatuksista. Kuntosalien onnelliset omistajat ovat jo lennelleet rahojen kanssa maailman ääriin ihmisten hikoillessa saleilla siihen asti, kunnes se innostus noin kahden viikon jälkeen lopahtaa, tai arjen kiireet ei enää anna aikaa tälle uudelle ja ihanalle harrastukselle. Onneksi kuitenkin koko vuosi on jo maksettu etukäteen uuden, terveellisemmän elämän toivossa. Ravintoloiden hiljaiset pöydät huutavat jo helmikuuta, jolloin ihmiset jälleen sosialisoituu tuoppiensa äärelle. Helmikuussa punainen ja turvonnut naama on saanut taas oman värinsä ja muotonsa takaisin, joten taas on yksitoista kuukautta aikaa nauttia alkoholista ja huudella siinä samalla kesään asti, kuinka hienoa oli olla suoraselkäisesti kokonainen kuukausi juomatta.

En ole mikään uuden vuoden ihminen, enkä ymmärrä niitä uutena vuotena tehtyjä lupauksia. Lupauksia, jotka voisi tehdä vuoden jokaisena päivänä, kuten esimerkiksi tänään. Kuulun kuitenkin siihen ryhmään, joka muistelee edellisen vuoden tapahtumia ja jännityksellä odottaa kaikkea sitä, mitä se uusi ja tuore vuosi tuo tullessaan. Tässä jo muutamia viikkoja olen miettinyt tuota juuri taakse jäänyttä vuotta. Vuotta, joka muutamista sitä edellisistä vuosista poiketen jää monella tavalla muistoihin.

Jos viime vuodesta kaivaa muutamia asioita, jotka tekivät siitä ikimuistoisen, niin mieleen tulee ainakin ehdokkuuteni kunnallisvaaleissa. Enpä olisi vuoden alussa uskonut olevani tuollaisessa mukana, mutta olin ja se oli jälleen yksi hyvä esimerkki siitä, mitä elämä voi yhtenä aamuna yllätyksellisesti eteen tuoda. Menestystä ei tosin tällä kertaa tullut, mutta se, että tein sen on kokemus, joka jää mieleen ja luulen, että neljän vuoden päästä kokeilen uudestaan.

Seuraavaksi isoin juttu oli lähteä toteuttamaan haavetta, joka oli jäänyt kahdeksi vuosikymmeneksi takaraivoon odottamaan oikeaa hetkeä. Elokuussa tuo haave sitten lopulta toteutui, kun pääsin aloittamaan kauan haaveilemani radiotoimittajan opinnot. On ehkä outoa, että tämä toteutunut haave ei ole listani kärjessä. Tällä hetkellä se kyllä on jo sitä kirkkaasti, mutta tuossa vaiheessa se ei sitä ollut ja seuraavaksi varmasti ymmärrätte miksi.

Kuten varmasti kaikki, jotka ovat kirjoituksiani lukeneet tietää, että elämääni on viime vuodet varjostanut sairaus nimeltä masennus. Joulusta 2012 asti tuo sairaus jollain tavoin varjosti elämääni ja nyt sitten viimein marraskuussa 2017 hoidot päätettiin lopetettaa kokonaan itseni ja lääkäreiden yhteisellä päätöksellä. Minä menin ja voitin sen, eikä mikään voi mennä sen asian yli, että sain itseni takaisin.

Enkä tietenkään halua unohtaa kaikkia niitä mahtavia ihmisiä, joihin sain tutustua ja jotka tulivat osaksi elämääni. Kiitos teille kaikille, että olitte ja olette siinä!

Miten sitten vuosi 2018? Mitä kaikkea on luvassa? Opiskelu ainakin jatkuu kesään asti ja toivottavasti silloin valmistun oikeaksi radiotoimittajaksi. Lisäksi alustavasti on jo sovittua ohjelmaa alkavaan syksyyn asti. Siinä kaikki. Mitä kaikkea muuta tulee, niin en todellakaan vielä tiedä ja se juuri tässä kaikessa on parasta.

Ehkä kuitenkin salaisesti toivon ja odotan, että tämä olisi se vuosi, kun se oikea, romanttinen, tasa-arvoinen, välittävä, läheinen, ikävöivä, hölmö, ja paljon paljon muuta sisältävä rakkaus tulee ja ottaa minua kädestä ja vie mukanaan. Rakkauden vuosi 2018. Se olisi täydellistä! Sitä toivoen ja odottaen...

Hyvää ja yllätyksellistä tätä vuotta!