maanantai 10. helmikuuta 2014

Vaikeita sanoja...

Suomen kielessä on paljon sanoja, joita on melkein mahdoton lausua, tai edes ymmärtää.
Meille monille (kaikille) vaikeita on esimerkiksi tämä: kumarreksituteskenteleentuvaisehkollaismaisekkuudellisenneskenteluttelemattomammuuksissansakaankopahan. (102 kirjainta)
Tai sitten tämä: atomiydinenergiareaktorigeneraattorilauhduttajaturbiiniratasvaihde. (66 kirjainta)

Mutta suomen kielessä on olemassa vielä vaikeampi sana ja se on jopa mahdoton monen lausua, tai ymmärtää sen monimutkaista rakennetta: Anteeksi. (8 kirjainta)

Onneksi olemme kuitenkin löytänyt tuolle mystiselle ja erittäin vaikeasti lausuttavalle sanalle monta hyvää synonyymia. Suosituin ja monen suuhun sopivin on oho. Muita kivoja on ups, sori, jaa, tai sitten vahvasti suomalaisittain, mutta hiljaisesti hmmmm... samalla kun hiukan mulkaisemme olan yli sivusilmällä.
Itse kyllä olen törmännyt ehkä vielä huikeampiin suorituksiin, kun olen kertonut, että olen pahoittanut mieleni, tai minua kohtaan on tehty jokin paskempi asia. Silloin olen saanut vastauksen: itse silloin sanoit näin! Tai: muistatko kun silloin teit niin?
Kahdella erilaisella lauseella saa hienosti käännnettyä asiat itselleen eduksi ja saakin sen toisen pyytelemään anteeksi ja tuntemaan olonsa syylliseksi, vaikka olisit silloin kun teit tai sanoit pyytänyt rehellisesti anteeksi ja mielistellyt viikon (viikkoja) sen jälkeen. Ei auta.

Myönnän itsekin joskus, tai siis useasti olleeni täysi idiootti käyttäessäni noita "synonyymeja" ja toisen syyllistämistä, mutta jotenkin sitä on ehkä iän kautta oppinut jotain. Toivottavasti.
Jotenkin siitä saa myös itselleen paremman mielen, kun katsoo toista ihmistä silmiin ja sanoo tuon mystisen, suuhun sopimattoman kahdeksan kirjaimisen sanan synonyymien sijaan.

Olen yrittänyt omille lapsilleni opettaa sanomaan ja pyytämään yksinkertaisesti anteeksi, jos tarvetta on ollut. Samalla myös kertonut, ettei se sana vie sitä tilannetta tai tapahtumaa pois kokonaan, mutta siitä on suuri apu. Se helpottaa..

Valitettavasti ja ilmeisesti kuitenkin tuo mystinen ja vaikeasti sanottava sana on kuolemassa sukupuuttoon, koska ei sitä juurikaan kuule tänä päivänä, mutta toivottavasti meistä löytyy vielä ihmisiä jotka pitävät tai ainakin yrittävät pitää sen voimaa yllä...









Ei kommentteja:

Lähetä kommentti