Ihmiset käyttävät sanaa narsisti nykyään aika paljon. Johtuuko se siitä, että asiaa on tutkittu enemmän ja saatu tästä kyseisestä sairaudesta enemmän tietoa, vai johtuuko se siitä, että tässä häviävän pienessä Suomen kansassa on epänormaalia, jos joku kävelee pää pystyssä ja vielä uskaltaa tai kehtaakin puhua jotain jollekin? Kauheaa...
Ihminen jolla on hyvä itsetunto ei ole sama kuin narsisti. Se ei ole synonyymi.. tai no.. Tavallaan on. Sitä kutsutaan terveeksi narsismiksi, jota pidetään ihmisen tärkeimpänä positiivisena ominaisuutena. Samaan terveeseen narsismiin kuuluu myös rakkaus, kypsän aikuisen tunne-elämä, vastoinkäymisten hyväksyminen, läsnäolo tässä hetkessä, samaistuminen sisäiseen aitoon itseensä.. Eli se rennosti pää pystyssä kävelevä, hymyilevä, ja ihmisille puhuva ihminen ei välttämättä ole hullu narsisti, joka haluaa hallita tätä maapalloa.
Sitten on olemassa kuitenkin se "pimeä puoli", eli epäterve narsismi, johon kuuluu mm. Heikko itsetunto, hallitsevana olotilana pelko, tunne-elämän taantuma, vastoinkäymisien vastustaminen, pako menneeseen ja toistamispakko tulevaan, samastuminen ulkoiseen epäaitoon itseensä.. Negatiivisten asioiden lista on loputon ja masentava..
Syy kuitenkin tähän kirjoitukseeni löytyy menneisyydestäni, kun minua syytettiin narsistiksi. Tein tai sanoin mitä vaan, niin olin hullu narsisti. Aloin jo melkein itsekin uskoa. Viimeisimmän syytöksen muistan ikuisesti, kun yritin saada jostain typerästä asiasta alkaneen riidan loppumaan, koska tilanne oli mennyt jo liian vaikeaksi ja lapsetkin olivat tahtomattaan joutunut asiasta kärsimään. Sanoin, että tämän hulluuuden on pakko loppua, johon sain yksinkertaisesti vastauksen "huomaatko, olet narsisti, tavoittelet vaan omaa etuasi." Olen siis narsisti, kun yritän saada sovun ja paremman mielen kaikille? Niinkö se narsismi toimii?
Sillä samalla hetkellä tajusin, että vastassani saattaa ollakin se oikea narsisti, joka yrittää peittää sen syyttämällä minua. En tiedä. Enkä lähde asiaa sen kummemmin spekuloimaankaan, kun en ole saanut vielä väitöskirjaani loppuun. :)
Kaikki tämä kuitenkin sai minut tutkimaan ja selvittämään asiaa paljon ja olen keskustellut muutaman narsistin uhrin sekä jopa muutaman narsistinkin kanssa, jotka ovat hakeutuneet hoitoon ja ovat saamassa elämäänsä raiteilleen. Tiedän, että olen ehkä käyttänyt aikaani asiaan, joka ei ehkä ole niin tärkeä, mutta kun kiinnostuin. :)
Olen kuitenkin jollain tavalla helpottunut, että olen kai terve narsisti. Minua ohjaa kohtuullisen hyvä itsetunto, rakkaus, ja elän tässä hetkessä.
Harmillista kuitenkin se, että kaikki ei huomaa olevansa epäterveitä narsisteja tai eivät tee asialle mitään vaikka huomaisivatkin. Menee hyvä ja kaunis elämä hukkaan. :(
Tähän loppuun laitan hyvän linkin artikkeliin, josta jokainen voi itse käydä tutkailemassa terveen ja epäterveen narsismin eroja. http://www.naistenkartano.com/artikkelit/ihmissuhteet/terve-ja-epaterve-narsismi-ihmis/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti