Yllättäen eräänä päivänä lasteni äiti soitti minulle kertoakseen, että lastensuojelu oli juuri soittanut hänelle ja kertonut aiheet jossa minua syytetään alkoholistiksi joka ei pysty pitämään huolta lapsistaan. Makaa kännissä ja huutelee lapsilleen.. Huoli kuka tekee ruokaa tai kuka pesee pyykkiä, sekä muutenkin olen heitä kohtaan epäasiallinen. Toisessa ilmoituksessa jopa oli sanottu, että isä on "impulsiivinen". Minun piti käyttää sanakirjaa, wikipediaa, ja vielä kilauttamaan kaverille, että sain tietää mitä tuo mystinen sivistyssana tarkoittaa.
Noh.. Lasten äiti oli heti kertonut, että olen yrittäjä ja käyn töissä baarissani viidesti viikossa pitkiä työpäiviä tehden, eikä ole koskaan kuullut lasten puhuvan moisista asioista hänen luonaan käydessään. Hänellä ei ollut asiasta huolta. Ei myöskään koululla, eikä tyttäreni terapeutilla, jolla oli käynyt jo 4 vuotta.
Soitin tietenkin heti lastensuojeluun selvittääkseni asian ja minulle kerrottiin samaa. Olin erittäin yllättynyt, mutta tiesin heti miltä suunnalta ilmoitukset olivat saaneet alkunsa. Sanoin jo puhelimessa viranomaisille, että tiedän ilmoituksen lähteen, mutta jutellaan siitä sitten enemmän, kun saavun paikalle. Jostain syystä kaikki muutkin ihmiset ympärilläni tiesivät heti, kun asiasta heille kerroin.
Pahinta tässä kaikessa oli se, kun kerroin asiasta lapsilleni. He tietysti järkyttyivät ja alkoi uskomaton kyselyjen virta. Ensimmäinen kysymys oli "joudummeko lastenkotiin".. Hirveää, kun joutuu loputtomiin selittämään lapsilleen, jotka ei ole koskaan joutunut vastaavaan tilanteeseen ettei hätää ole.
Mietin paljon mitä sanon lastensuojelussa ja uskovatko he minua. Kaikki ystäväni ja perheeni sanoivat minulle koko ajan, että ei ole syytä asiaa miettiä. Ei minulla eikä lapsillani olisi hätää. He tiesivät myös ettei asiat mitä väitettiin pidä paikkansa. Silti mielessäni pyöri ajatus ja jonka heille mennessäni sanoinkin, että eivät ne viranomaiset tiedä mikä tai kuka minä olen. Minun täytyi mennä todistelemaan itseäni.
Koitti päivä, kun menin virastoon ja sain eteeni kaksi ilmoitusta. Toisen alkuperä oli heti kättelyssä tiedossa ja toinen oli tehty nimettömänä. Luin ilmoitukset läpi ja jouduin vielä lukemaan uudelleen.. En voinut uskoa lukemaani. Noh.. Ei auttanut kun ruveta aukomaan asioita viranomaisille.
Ikinä ei ole kaksi tuntia mennyt niin huomaamattomasti keskustellessamme elämästäni, kaikista niistä asioista ja syytteistä ja vaikka minulle ei suoranaisesti koskaan kerrottu tästä "nimettömästä", niin kyllä se minulle valaistiin hienosti rivien välistä puhuen. Sen hetken muistan varmasti ikuisesti, kun toinen viranomaisista katsoi minua lopuksi silmiin ja sanoi "ei sinulla ihan helppo vuosi ole ollut". Ei.. Ei tosiaan, mutta silti minusta ei ollut tullut sitä alkoholisoitunutta lasten pahoinpitelijää miksi minua oli syytetty ja yritetty tehdä syntipukkia aivan olemattomiin asioihin.
Lastensuojelu halusi tietenkin tavata vielä lapset ja ehdotinkin, että tulisivat kotikäynnille. Näkisivät missä olosuhteissa asutaan ja lapsillekin turvallisempi ympäristö. Siitä täytyy kyllä antaa pieni miinus lastensuojelulle, että peruuttivat kaksi kertaa tulonsa. Se ei ollut lapsille helppoa, kun jännittivät aina tulevaa tapaamista ja koulun kanssakin piti sopia ja sitten perua. Viimein sovittiin tapaaminen virastoon ja sitä ei onneksi enää peruttu. Lapsia kuultiin noin 45minuuttia minun odottaessa aulassa. Lopulta lapset tulivat ja sain kuulla ne helpottavat sanat. "Ei ole aihetta lastensuojeluun, sinulla on ihanat lapset". Olin valmistautunut vähän närkästyneenä huomauttamaan peruuntuneista ajoista, mutta päädyin sanomaan vain "kiitos. Kyllä me pärjätään".
Pakko kuitenkin myöntää, että tämä kaikki jätti pienen jäljen minuun ja isomman jäljen lapsiini, jotka eivät vieläkään oikein ymmärrä mitä tapahtui, miksi, ja minkä takia. Heille tämä kaikki oli kokonaisuudessaan vaikeampi paikka, kuin minulle, koska tiesin koko ajan, että ne ilmoitukset oli liibalaabaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti