Jokaisella meistä on joskus elämässään joku asia mennyt pieleen tai jopa pahasti pieleen. Mitä meidän silloin pitää tehdä? Muuttaa itseämme, oppia virheistämme ja olla tekemättä samoin uudelleen, ja antaa vaan yksinkertaisesti asioille, toisille ihmisille, tai itsellemme anteeksi. Kaikki meistä ei osaa tehdä niin. Silloin helposti katkeroidumme, emmekä pysty nauttimaan tulevista asioista tai tapahtumista. Elämme menneisyydessä.
Itselläni oli suuri mahdollisuus katkeroitua, kun melkein kahden vuosikymmenen aikainen haaveeni ensin toteutui. Sain vihdoin sen oman baarin, mutta sitten asiat eivät mennetkään niin kuin olin ne päässäni ajatellut. Kolme vuotta kuitenkin sitä kesti ja opin sinä aikana taas paljon asioista josta minulla ei ollut mitään aikaisempaa kokemusta. Olen kuitenkin ajatellut asian niin ,että eipähän tarvitse vanhana pappana vaipat jalassa unohdettuna johonkin vanhainkodin siivouskomeroon miettiä, että mitähän se olisi voinut olla, mitä jos? Tein sen.
Kyllä meillä kaikilla on kuitenkin asioita, tai tulee asioita jotka jää tekemättä, joita muistelemme joskus. Mitä jos? Se on elämää.
Pahimmat katkeruuden tunteet kuitenkin me varmasti saamme ihmissuhteistamme. Joku on tehnyt meille jotain, olemme menettäneet jonkun tärkeän, tai joku muu ihminen on saanut jotain mitä me olemme halunneet, mutta emme ole saaneet, tai pahimmassa tapauksessa olisimme saaneet, mutta itse olemme sen teoillamme tai tekemättömyydellämme menettänyt. Joskus se synnyttää meissä vain yksinkertaisesti vihaa, joskus se voi olla mustasukkaisuutta, mutta monesti se voi mennä näiden kahden yli jolloin se muuttuu pahimmaksi, katkeruudeksi.
Olen elämässäni joskus joutunut toisen ihmisen katkeruuden uhriksi. Pahimmillaan se on ollut helvetillistä, uuvuttavaa, ja mikä tekee siitä kaikkein omituisinta, täysin turhaa. Turhaa siksi, koska minua ennen tapahtuneet asiat, ne katkerat asiat on tuotu mukana ja olen joutunut mukaan toisen tai toisten menneisyyteen. Se on ollut joskus erittäinkin turhauttava tunne, kun yrittää päästä asioista sopuun tai yrittää tehdä asioita paremmin, niin vastaukseksi saa "olen kuullut tuon ennenkin" tai "olen nähnyt joskus" (vertailtu siis johonkin täysin eri ihmiseen) tai vielä "mutta kun sinä joskus silloin sanoit tai teit". Ja juu kyllä.. on tässä elämässä kyllä sanottu ja tehty. Osattu jopa siitä oppineena tehdä ja sanoa toisin.. mutta ei käy. Noh.. ei sitten.. olkoon.
Kukaan meistä ei ole täydellinen, teemme virheitämme, mutta parhaimmillamme me opimme niistä. Opimme tekemään ja sanomaan toisin. Muutamme itseämme paremmaksi. No..ainakin yritämme :)
Olen joskus kuullut erään viisaan ihmisen sanovan hienon lauseen. "Kyllä sitä pääsee toisen virheistä, kun pääsee ensin omistaan". Siinä se on yhdessä lauseessa paljon asiaa. Kaikkiin asioihin emme voi vaikuttaa, mutta niihin joihin meillä on ollut mahdollisuus, mutta olemme itse ne möhlineet, niin turha niistä on katkeroitua. Opitaan virheistämme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti