Hyvinä ja pahoina päivinä.

Lueskelin vanhempia kirjoituksiani ja huomasin, kuinka paljon jaksan puhua rakkaudesta, parisuhteesta ja sen ongelmista. Noh.. Miksi en puhuisi? Onhan se hyvin tärkeä asia minulle tässä elämässä ja ollut suuri osa elämääni, koska olen ollut elämästäni yli 20 vuotta parisuhteissa. Siinä ajassa on ehtinyt tulla kokemuksia, hyviä ja huonoja.

Tässä tulee mietteitä siitä, miltä itsestäni on tuntunut, kun parisuhteessa on tullut arkinen riita ja se toinen lähtee.. ja lähtee.. ja lähtee...

Puhun kai siis niin kutsutuista on/off suhteista. Kaikkihan me sen tiedämme, että kun sitä katkaisijaa naksutellaan tarpeeksi edestakaisin, niin sulake palaa, tai katkaisija menee rikki.

Parisuhteessa voi olla erinäisiä asioita, jotka johtavat siihen, että toinen osapuoli lähtee. Rakkaudettomuus, erilaiset väkivallan muodot, sekä pettäminen on vahvoja syitä sille, että parisuhteesta lähdetään, tai pitää lähteä.

Mitäpä sitten, kun lähtemiselle ei ehkä olekaan niin painavaa syytä, eli se pieni arkinen riita saa hetkessä toisen pakkaamaan tavaransa ja lähtemään.

Olen jäänyt yksin tilanteessa, jossa on riidelty esim. kukkapenkin paikasta, tai olen sanonut toista laiskaksi, joskus on taas lähdetty arkisiin menoihin hyvää mieltä esittäen ja sitten kadottu pariksi päiväksi ja syyksi olen saanut "ahdistaa". Noh, se on jo jonkinlainen syy, mutta sitten kuitenkin on palattu, taas rakastettu ja ahdistus on poissa. Outoa.

En ole kuitenkaan koskaan loppuen lopuksi pystynyt ymmärtämään, mitä se toinen haluaa sillä lähtemisellä minun tekevän tai ajattelevan? Haluaako se toinen nähdä kuinka tärkeä on minulle, kun haen hänet takaisin? Näyttää voimansa? Näyttää kykenemättömyytensä olla parisuhteessa? Kykenemätön selvittämään asiat? En tiedä. Syitä voi olla monia, mutta tiedän, mitä ajatuksia se itsessäni herättää ja olenkin ymmärtänyt enemmän siitä, mitä itse tulevaisuudessa haluan.

Se, joka lähtee hetkeksi ei välttämättä edes ajattele sitä, mitä sillä lähtemisellä aiheuttaa toiselle ja toisen ajatuksille. Ensimmäinen ja toinen kerta aiheuttaa vahvan pelästymisen ja sekavat ajatukset. Kolmannella kerralla ahdistaa, mutta se vahvin tunne on jo poissa, kun itse alkaa miettiä, että olisiko parempi lopettaa kaikki. Neljännellä kerralla se on jo aika varmaa tai varmaa, että kaikki on ohi, eikä "enää" aiheuta, kuin ahdistuksen, ikävän ja sydänsurut, niin kuin ero tekee.

Kaikista lähtökerroista on kuitenkin jäänyt yksi yhteinen ajatus..

En ole aikaisemmin oikein ymmärtänyt avioliiton symboliikkaa, koska ajatukseni on ollut, että jos kaksi ihmistä haluaa olla yhdessä, niin mihin siinä tarvitsee pappia? Silti olen ollut kerran papin edessä hänen kysyessä "...olla hänelle uskollinen ja rakastaa häntä hyvinä ja pahoina päivinä, aina kuolemaan asti?" Vastasin "tahdon", koska rakastin, enkä todellakaan ole koskaan katunut sitä, vaikka liitto päättyikin ja siitä lähdettiin ja vain sen yhden kerran.

Se papin kysymys on aukaissut ajatusmaailmaani paljon ja olen vihdoin ymmärtänyt, mitä se kaikki symboliikka avioliitossa tarkoittaa. En voisi esimerkiksi seistä alttarilla papin edessä ja kuulla viereltäni sanaa "tahdon", jos toinen on lähtenyt arkisimmankin riidan takia luotani, useasti. Eihän se lähtijä todellakaan voi luvata rakastaa minua hyvinä ja pahoina päivinä, aina kuolemaan asti. Vai voiko? Miten voisin luottaa siihen?

On ollut hienoa ja vapauttavaa huomata, kuinka asioista oppii elämässä. Lähtemiset eivät ole luoneet minuun mitään vihaa, tai syvää katkeruutta, vaikka olisi helposti voinut sen tehdä. Olen kai vain tehnyt itse vääriä valintoja, mutta olen oppinut ymmärtämään paljon enemmän siitä, mitä itse tulevaisuudelta haluan ja olen taas saanut yhden kriteerin lisää sen oikean löytämiselle, sillä nyt voin vain odottaa, että eteeni tulee se ihminen, joka ei sen arkisen riidan takia lähde luotani, vaan osaa sanoa tai näyttää sen, että pysyy vierelläni ja tukenani niin hyvinä ja pahoina päivinä.

Silloin on helppoa seistä sen toisen vierellä ja tukea sitä toista ja, jos tai kun tulee se päivä, että seison vielä papin edessä, niin tiedän todella miksi sanon ja mitä tarkoittaa "tahdon".